Katsoin tuossa juuri äsken 30päivää dokumenttia jossa metsästäjä joutui elämään ne 30päivää eläinaktivistien luona ja täytyy myöntää että itkin katsoessani sitä, kun näin vasikoita pienissä kopeissa jossa ei mahtunut liikkumaan ja kun mies joutui lopettamaan ihan terveen ja iloisen koiran vain koska kukaan ei sitä halunnut vain siksi että se olipitbull... Voin rehellisesti sanoa että normaalisti en ole ollenkaan tunteellinen ihminen, enkä varsinkaan julkisesti, mutta kun kyse on eläimistä...
Oikeastaan eläimiä huonosti ja arvottomasti kohtelevat ihmiset saavat minut raivon valtaan, tekisi kirjaimellisesti mieli tappaa ne. Juuri sellaisen eläinten kohtelun takia haluan tehdä kaikkeni eläinten puolesta ja olen onnellinen lakto-ovovegetaristi, en halua että eläimiä kärsii ja/tai kuolee minun takiani.
Muistan kun ehkä joskus viisivuotiaana katsoin elokuvan jossa paha nainen heitti pikkutytön kultaisennoutajan pennun uima-altaaseen. Itkin koko illan elokuvan jälkeen koiran takia. Varmaan viikon sen jälkeen mietin vain sitä pentua. Toki se oli vain elokuvaa mutta eihän sen ikäinen voinut sitä ymmärtää.
Ohjelmassa myöskin kerrottiin miten niiden kuolleiden lehmien raatoja vietiin ihan samoihin ihan lihanvalmistuspaikkoihin missä myös tuoreista eläimistä jauhettiin lihaa, kuvottavaa. Toki se on amerikkaa missä millään muulla kuin rahalla ei ole väliä. Mutta Suomi ottaa siitä pelottavasti mallia.

Juttuja eläinten oikeuksista lisää animaliasta